Miten tehdään suuret muutokset? Pienin askelin!
Olet ehkä pohtinut blogini tilaa, kun ei mitään kuulu. Todellakin syksy ja muutos vie mukanaan ja söi kaiken energian. Vaikka kuinka ottaa pieniä askelia, isoissa muutoksissa pienetkin askeleet on energiaa ja aikaa vieviä.
Mikä nyt on se niin suuri muutos että asiat vaan jää? Pitkään olen miettinyt paikkakunnan vaihdosta. Pohdin muuttoa Porvooseen tai Saloon. Jonnekin pitäisi päästä kun vain tietäisi minne. Ja kuten aina kun et elä yksin pitää huomioida lasten mielipide sit vielä ex jne. Välillä tuntuu että pienetkin askeleet on suossa tarpomista ja jalka uppoaa reittä myöten joka askeleella. Välillä jää seisomaan paikalleen ja miettii et onko tässä mitään järkeä? Ehkä on vaan parasta antaa kaiken olla niin kuin se on. Ainakin se olisi helpointa. Mutta onko joku luvannut helpon elämän? Onko helppous sen arvoista että elämä jää elämättä? Ja koska sydämessä on palo muutokselle jatkat matkaa. Jatkat matkaa vaikka on ihan sika työlästä repiä jalka sieltä suon silmästä ja asetella se seuraavaan askeleeseen tietämättä onko maa alla kovaa vai pehmeää.
Kuten aina muutoksessa, vaikka olet sen tiennyt tulevan jo kauan ja odottanut ja odottanut ja odottanut. Kaikki tapahtuu kuitenkin yhtäkkiä. Elokuussa oli LCF life coach koulutuksessa ja asuin Lauttasaaressa ihan meren rannassa air bnb asunnossa. Ja rakastuin paikkaan. Sillä hetkellä tiesin että tänne haluan, täällä on mun koti. Mutta jotta elämä ei olis liian yksinkertaista ja helppoa olin vannonut etten muuta Helsinkiin. Parikymppisenä olen käynyt asumassa Klaukkalassa ja Myyrmäessä yhteensä puolisen vuotta. Joo tiedän ettei se ole Helsinkiä, mut mulle nämä kyseiset paikat edustavat Helsinkiä. Siispä lähtiessäni maitojunalla kotiin, päätin ettei ikinä enää Helsinkiin. Ja kuten universumilla usein (lue aina) on tapana, kun vannon jotain universumi näyttää minulle että olen väärässä. Kuten nyt rakastuin Helsinkiin. Vaikka olen sitä mieltä vakaasti ettei Lauttasaari tunnu Helsingille.
Joskus muutos voi tuntua myös kaaokselta. Näistä tuntemuksista voit lukea lisää tästä: Kaaosta vai mielenrauhaa?
Pienin askelin ja suuri harppauksin
No kuten sanoin suuret muutokset pienet askeleet ja sitten rytisee. Kaksi kuukautta on kulunut tästä yöpymisestä Lauttasaaressa ja minulla on seillä koti ja työpaikka. Fyysisesti vielä asun Jyväskylässä mutta muutaman viikon päästä on muutto. Joskin tuntuu että osa minusta jo vaeltaa Lauttasaaren kaduilla nuuskien meri ilmaa.
Työpaikan saaminen oli helppoa koska hoitoalalla työvoimapula on valtaisa. Asunnon saamisessa oli hiukan haasteita, tai ehkä enemmänkin oman luottamuksen puutetta. Nyt kuintenkin kaikki on kunnossa ja viime silausta vaille valmista.
Ne jotka minut tuntee eivät ihmettele muutoksia tai niiden tahtia. Kuitenkin monelle on ollut hämmästyksen ja yllätyksen fiiliksiä minun lähtöni. Siitäkin huolimatta että olen sitä jo jonkin aikaa puhunut. Yllättävän monen ihmisen mielestä ihan noin vaan ei voi muuttaa kotikaupunkiaan. Varsinkaan jos ei ole mitään valmiita siteitä uudessa paikassa.
On ollut hassua huolimatta miten ihmiset hämmentyy suurista muutoksista ja etsivät selitystä sille. Se että tuntuu siltä ei käsittääkseni ole järkevä tai hyväksyttävä selitys. Minun mielestä se että tuntuu ja sydän sanoo jotain se on ainoa järkevä selitys.
Muutoksen Askeleet
No muutto ja muutos on nyt käsillä, miltä se sitten tuntuu? Ai etteikö pelota? No todellakin pelottaa, välillä pelottaa niin että polvet lyö siksakkia. Ja taas voidaan käydä sama keskustelu olisiko kuitenkin parempi vain jäädä, onhan tää vanhakin ihan ok. Kuitenkin uusi vetää puoleensa ja eikä tyytyminen ole vaihtoehto. Kyllä takasin pääsee jos siltä tuntuu. Ja se että pääsee takaisin vanhaan tuntuu monelle olevan turva. Itse ajattelen että jos en viihdy Lauttasaaressa kokeilen jotain muuta. Ensimmäinen vaihtoehto ei ole palata sinne mistä lähti.
Jos minun pitäisi sinulle antaa ohjeita suureen muutokseen sanoisin että:
- Ehdoton 1 on luota sydämen, sielun tai korkeamman minä mikä se sinulle onkaan ääneen! Aina ja ehdottomasti. Sydämesi ei johda sinua harhaan.
- Pienin askelin! Suuria muutoksia ei tehdä päivässä tai viikossa. Joskus voi olla että pohtii ja pyörittelee asiaa vuosia ja sit yhtäkkiä rysähtää. Voi näyttää sille että muutos tapahtuu nopeasti vaikka sitä on valmisteltu pitkään
- Älä luovuta! Älä luovuta silloinkaan kun pelko painaa sinut polvilleen ja vanha tuntuu taivaalle. Muista mikä muutoksessa kutsuu, hengitä ja rauhoitu. On ok pysähtyä ja rauhoittua, mutta muista ÄLÄ LUOVUTA.
- Suuria muutoksia auttaa todella paljon kun sinulla on ympärilläsi ihmisiä jotka tukevat sinua sitä enemmän mitä idiootimmalle idea tuntuu. Koska niissä alkuun mahdottomilta vaikuttavissa ideoissa on aina luovuuden ja rakkauden siemen. Läheiset sinua tukevat ihmiset ovat kultaakin arvokkaampia
- Luota prosessiin! Kuten jo sanoin joskus aikaa kuluu ja tuntuu ettei mikään etene. Vaikka eteneminen on hidasta ja silti tunnet muutoksen kutsun, muista pienet askeleet.
Toivon sinulle rakkautta voimaa ja ihania tukihenkilöitä sinun muutoksen polullesi. Oli muutos sitten iso tai pieni. Joskus toki ulkopuolinen tuki on tarpeen ja silloin tiedät mistä minut löytää.
Olethan jo liittynyt postituslistalleni! Jumalatar postista saat tietoa kursseistani ja muusta ajankohtaisesta.
