Lapset, ihana elämän sulostuttajat ja harmaiden hiusten lähteet. Ensimmäiset 10v pyörii täysin lapsen ympärillä, sit alkaa asteettainen irrottautuminen ja lopulta hän muuttaa omilleen. Aikaa kuluu ehkä sen 20v mutta kun ollaan muutto vaiheessa, muistat vain et juurihan hän syntyi. Mihin se kaikki aika katos. Yhtäkkiä muistaa vain sen ihanan suloisen tuhisijan ja kaikki epätoivo ja väsymys unohtuu.
Kasvatus ja oma kasvu
Kuitenkaan kasvu ei ole tapahtunut ongelmitta, tai ilman äidin kasvamista myös. Lapset kasvaa ja äitinä olo helpottuu monin tavoin, loppuu tarhassa juokseminen ja lasten itsenäistyessä moni muutkin asia helpottuu. Samaan aikaan kuten aina myös haasteita tulee eteen. Kuten vanhemmuudessa aina kukaan ei kertonut äidin kipuilusta lasten itsenäistyessä. Miten paljon pitää antaa siimaa ja mikä on jo liikaa.
Isoja kasvun paikkoja äitiydessä oli lapsen alkaessa seurustelemaan, siis mitä minun pieni enkeli milloin hän kasvoi seurustelu ikään! En ymmärrä. Juuri kun siitä selvisin ja aloin sietää tätäkin tosiasiaa tajuan ettei äiti ole enää se joka lohduttaa ongelmien ilmaantuessa. Hetken jo mietin että onko mulla enää mitään virkaa, lapsi suunnittelee omaa elämäänsä. Mutta onneksi vielä äitiäkin tarvitaan ainakin lompakkona.
Omaa lastaan haluaisi suojella kaikelta, pettymyksiltä haasteilta jne. Vaikka ymmärrän varsin hyvin ettei niin voi tehdä saati ettei se ole edes järkevää silti. Lapsen on saatava kokea omat surut ja murheet samalla kun äiti opettelee uutta rooliaan. Elämä on oppimista aina. Samalla kun teini tyttäret etsivät itseään äiti myös saa opetella uuden roolin, päästämään irti ja muokkaamaan elämänsä uudelleen.
Kasvaminen äitinä
Olen ollut pitkään sinkku, ja perheemme on tiivis yksikkö. Nyt kun vanhin jo suunnittelee pois muuttoa ja nuorempi kasvaa vinhaa vauhtia, joutuu itsekin miettimään mitäs nyt? Päivä päivältä eräs tärkeä osa elämää tässä muodossaan alkaa olla ohi. Kohta asutaan kaksin ja muutaman vuoden päästä olen yksi. Mitä haluan elämältä, missä ja miten elää? Missä vaiheessa pitää aloittaa järjestelyt? Paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia. Jokainen vastaus tulee kyllä onneksi ajallaan. Harmi ettei sitä mielen malttia ole tämän enempää tähänkään ikään mennessä syntynyt.
Kaikesta valmistelusta ja kasvamisesta huolimatta se päivä tulee niin yllättäin. Vanhempi tyttäreni muutti omilleen toiseen kaupunkiin. Ihanaa on huomata hänen itsenäisyytensä ja katsella kasvatuksen tulosta. Luottaen siihen että kyllä hän pärjää ja äiti on aina turvana. Äidillä on edelleen oma roolinsa, tyttären aikuistuessa.
Oma äiti suhteeni on hiukan ongelmallinen joten joudun opettelemaan nämä asiat ilman että on valmista mallia. Niinpä etenemme kompuroiden ja kokeillen mikä meidän perheessä parhaiten toimii. Ilmeisesti lasten kasvatus on niitä asioita joihin koskaan ei voi oikein varautua. Vaan on otettava mitä vastaan tulee.
Vielä kotiin jää toinen lapsi joskin hänkin kasvaa hurjaa vauhtia. On edettävä vain askel kerrallaan. Odoteltava milloin nuorempi keksii alkaa seurustella ja taistella omat tunne mylläkät taas uudestaan. Välillä mietin kuka hullu keksi alkaa äidikis ja samalla tekisin kaiken vielä uudestaan jos mahdollisuus suotaisiin.
Jumalatar piiri
Äitiys on välillä nuorten ja oman tunne mylläkän kanssa todella haastavaa, niinpä päätin luodan Jumalatar piirin jossa voi myös äidiyden haasteita keskustella pienessä piirissä. Saaden vertaistukea ja ajatuksia. Ensimmäinen ryhmä aloittaa Jyväskylässä elokuun lopussa. Lisätietoa sivuiltani ja uutiskirjeestäni. Olethan jo upo uuden uutiskirjeeni tilaaja?
