Olen sitä mitä uskon muiden ajattelevan minun olevan? Tämä ihmeellinen lause tuli vastaan eräässä video blogissa, ja vaikka se tuntui hassulle, myös jotenkin samaan aikaan järkevälle. Peilaamme toinen toisiamme, ja oma käsitykseni minusta muodostuu peilaamalla ympärilläni olevia ihmisiä. Ja mitä kuvittelen toisten minusta ajattelevan luo myös oman käsitykseni itsestäni.
Olen aina tiennyt miten tärkeää on valita ihmiset lähelleen, mutta jotenkin tämä lause taas kirkasti ajatusta. Koska peilaan käsitykseni itsestäni niistä ihmisistä jotka ovat lähelläni, olisi suotavaa että nämä ihmiset näkisivät minussa myös positiivisia asioita mieluiten enimmäkseen. En tarkoita sitä että pitäisi sulkea pois itsestään omat huonot puolet, mutta suurin osa tietää ja ruokkii niitä ilman että lähi ympäristön tarvitsee niistä enää jatkuvasti mainita.
Peili
Sama tietysti toimii toisinpäin, eli minä peilaan läheisilleni osan heidän käsityksestään itsestään. Millaisena läheiseni ja ystäväni näen, muodostaa se heidän käsitystä itsestään. Tässä onkin suuri vastuu, vuorovaikutuksessa toiseen. Peilaanko läheisilleni heidän positiiviset puolet vai negatiiviset puolet. Ehkä positiiviseen painottuen toivoisin osaavani peilata. Muttei varmasti haittaa vaikka aktiivisesti muistuttelisin läheisilleni heidän hyvistä puolistaan.
Ystäväni ja läheiseni siis auttavat minua näkemään itseni ja muodostamaan käsityksen millainen olen. Lapset tietysti peilaavat minut äitinä, perheen päänä luulen, sääntöjen laatijana toki rakastavana ja huolehtivana. Ja välillä tuntuu myös että pelkkänä palvelijana.
Tunnistan nämä itsestäni, mielelläni järjestän asioita ja pidän langat omissa käsissäni, hoivavietti on vahva ja se näkyy osin myös läheisteni passaamisena. Harrastuksissa taas esim. lavatanssi ystäväni tuntevat minut siltä puolelta. Osin varmasti he peilaavat minuun samoja asioita kun perheeni, johtajuutta, lankojen käsissä pitämistä, mutta myös tanssitaitoa ystävyyttä, hyvä kuuntelija, luotettava. Varmasti myös naisellisuutta joka tulee osin ulkonäöstä mutta myös sisältä.
Ketkä sinä peilaat?
Mitä asioita sinun läheisesi sinulle peilaavat? Ja mitä asioita peilataan sinulle mitä et halua nähdä itsessäsi? Aiemmin käsittelin positiivisia asioita, mutta kuten kaikessa on myös se toinen puoli, asiat jotka ärsyttävät meitä ihmisissä löytyvät tavalla tai toisella itsestämme myös.
MInua ärsyttää hirveästi hitaus, olen ihmistyypiltäni nopea tempoinen ja jos joku on kamalan hidas että ottaa hermoon. Mitä tämä sitten haluaa kertoa minulle? Ehkä sitä etten anna itselleni aikaa? Olen kärsimätön, onko kärsimättömyys pelkoa vai kenties halua miellyttää muita? Ei saa ärsyttää ketään myöhästymällä? Voiko tästäkin löytää kultaisen keskitien.
Voi myös olla että olen joissain aisoissa hidas tajuamatta sitä itse. Ihmissuhteissa tiedän olevani hidas luottamaan ja tutustumaan. Joku varmasti kokee tämän loukkaavana, kun en luota ja luottamuksen luominen kestää. Voisinko opetella luottamaan helpommin? Päästää ihmisiä lähelle ja tutustua ilman voimakkaita suoja muureja? Mihin muureja tarvitsen? Ja ennen kaikkea onko ne muurit koskaan minua pelastaneet perttymyksiltä?
Rehellisesti jos sanon niin luultavasti ei. Pettymyksiä ihmissuhteissa on tullut oli henkiset muurit ylhäällä tai ei. Sen sijaan henkiset muurit varmasti työtää ihmisiä kauemmas. Jotka eivät ole tarpeeksi rohkeita kolkuttelemaan muurejani. Ja näinollen ihania ihmissuhteita jää kokematta. Kuten aina tämä asia ei ole helposti ohitettu. Uskon kuitenkin että kun jonku asian näkee itsessään sille voi pikkuhiljaa alkaa tehdä muutoksia. Niinpä yritän aktiivisesti tutustua ihmisiin ja päästää heitä lähelleni. Ehkä jopa avata sydäntäni heille.
Näitä mikä toisissa ärsyttää on hyvä välillä pohtia.
Mitä toisissa ihailet löytyy itsestäsi
Peilin toinen puoli on se mitä näemme toisissa ja ihailemme on myös meissä. Samalla tavalla kun toisissa inhoamamme asiat ovat meissä ”piilossa” tai näkyvillä. Jos ihailet toisen ihmisen kauniita ruskeita silmiä. Ei se tokikaan merkitse että sinullakin on oltava ruskeat silmät, vaan että silmäsi ovat kauniit sellaisena kuin ovat. Ja maailmassa on monia ihmisiä jotka halauaisivat juuri sellaiset kuin omasi ovat.
Toisinaan ihailemme jonkun vartaloa tai luonteen lujuutta. Myös nämä asiat ovat myös meissä itsessämme. Pitää toki muistaa ettei luonteen lujuus tai urheilullinen vartalo tule itsestään. Vaan kun jotain ihailee ja haluaa on oltava valmis myös tekemään työtä sen eteen.
Tänään arjessasi mieti mitä peilaat tapaamillesi ihmisille ja mitä he peilaavat sinulle. Onko myönteistä enemmän kuin kielteistä? Ja jos ei mitä voisit asialle tehdä?
